Energiankulutuksen mittaaminen tuo usealla tavalla energiansäästöä.
Kulutuksen mittaus on yleisintä lämmitysenergian kohdalla, koska se
on useimmiten suurin yksittäinen kulutuskomponentti, erityisesti
suurissa rakennuksissa.


Sähkönkulutuksen mittaus on helpointa mutta mittaus onnistuu
myös vesikiertoisesta lämmitysjärjestelmästä.


Monet suuret piilokulutuskohteet johtuvat mittaustiedon
puutteesta. Sähkönkulutusta voidaan mitata pistorasiasta,
sähkökeskuksesta sulakkeen tai vaiheen osalta. Nykyisin myös
hetkellistä kulutusta (tehoa) voidaan mitata edullisillakin
mittalaitteilla.


Rakennuksen energiakartoitus voi sisältää keskeisten energiankulutuskomponenttien osuuden arvioinnin, tärkeimmät säätö- ja säästötoimet listattuna. Lämmitysmuodon kannattavimmat vaihtotoimet esitetään selkeänä yhteenvetona.

Mittaukset sisältävät lämpötilamittaukset, suhteellinen ilmankosteus, kriittisimpien alueiden lämpökameratutkimuksen tai infapunalämpömittaritutkimuksen sekä vesipisteiden vesivirtaamamittaukset.


Energiansäästökatselmointiin voidaan tarvittaessa kytkeä mukaan myös E-luvun parantamiseen (energiatuen tavoitteluun) liittyvä laskennallinen tarkastelu.