Tietoa maalämmöstä

Maalämpö on varastoitunutta aurinkoenergiaa, jota voidaan ottaa

maaperästä, kalliosta ja vesistöstä. Kalliolämmöstä suurin osa lämmöstä

on maapallon ytimestä pintaan päin johtuvaa fissiolämpöä.

Suurissa maalämpöjärjestelmissä voi olla jopa kymmenien prosenttien
ero investointi-kustannuksissa riippuen lämmönkeruutavoista.
Lämmönkeruutapa valitaan kohdekohtaisesti.


Maalämmön keruuputkiston asennus vaatii kunnalta toimenpideluvan. Luvan hinta ja lupaprosessi riippuu oleellisesti kunnasta.

Maalämpötekniikan kehittyessä ja korkotason pysyessä alhaalla on
maalämmön hankinta on yhä kannattavampi myös kaukolämpötaloissa
Syventävää tietoa maalämmöstä

Maalämpöön on mahdollista kytkeä rakennuksen koneellisen tuloilman

jäähdytys. Kytkennästä riippuen lämpimällä poistoilmalla voidaan

kesäaikana ladatakin lämpöä lämpökaivoon ja alkukesällä maaperäänkin. Viilennystehon

pullonkaulana ei yleensä ole kaivopiiri vaan ilmanvaihtojärjestelmän putkikoko,

puhaltimet ja lämmönvaihtimen koko.



Kaivon tehokkuus riippuu monesta tekijästä ja jopa vierekkäiset kaivot voivat poiketa

toisistaan merkittävästi. Vesivirtaukset ovat kaivon varsinainen

"turboahdin". Myös virtauksien korkeuksilla ja suunnilla on väliä.



Lämpöpumpun lämpökerroin ("hyötysuhde") ja kompressorin antoteho riippuu

enimmäkseen työstä, jossa kompressori nostaa lämpöä muutaman asteen tasolta

aina patteriverkon vaatimalle lämpötilatasolle. Lattialämmityksen lämpötilataso

on niin alhainen että maalämmön hyötysuhde on sen yhteydessä varsin korkea.

Patteriverkon meno- ja paluuvesi voivat olla liian korkeita

teknis/taloudellisessa mielessä, siksi nämä tiedot on syytä selvittää ainakin

suuruusluokkaisesti.




Myös lämpöpumpun sisäinen rakenne vaikuttaa lämpökertoimeen: Mm. inverter-mallit

vrs. on/off, kiertovesipumppujen energiatehokkuus, lämmönvaihtimien tehokkuus,

paisuntaventtiilin toteutus, tulistustekniikka vrs. vuorottainen lataus voivat

tuoda selviä eroavaisuuksia malleihin.