Tietoa maalämmöstä
maaperästä, kalliosta ja vesistöstä. Kalliolämmöstä suurin osa lämmöstä
on maapallon ytimestä pintaan päin johtuvaa fissiolämpöä.
Suurissa maalämpöjärjestelmissä voi olla jopa kymmenien prosenttien
ero investointi-kustannuksissa riippuen lämmönkeruutavoista.
Lämmönkeruutapa valitaan kohdekohtaisesti.
Maalämmön keruuputkiston asennus vaatii kunnalta toimenpideluvan. Luvan hinta ja lupaprosessi riippuu oleellisesti kunnasta.
maalämmön hankinta on yhä kannattavampi myös kaukolämpötaloissa
Maalämpöön on mahdollista kytkeä rakennuksen koneellisen tuloilman
jäähdytys. Kytkennästä riippuen lämpimällä poistoilmalla voidaan
kesäaikana ladatakin lämpöä lämpökaivoon ja alkukesällä maaperäänkin. Viilennystehon
pullonkaulana ei yleensä ole kaivopiiri vaan ilmanvaihtojärjestelmän putkikoko,
puhaltimet ja lämmönvaihtimen koko.
Kaivon tehokkuus riippuu monesta tekijästä ja jopa vierekkäiset kaivot voivat poiketa
toisistaan merkittävästi. Vesivirtaukset ovat kaivon varsinainen
"turboahdin". Myös virtauksien korkeuksilla ja suunnilla on väliä.
Lämpöpumpun lämpökerroin ("hyötysuhde") ja kompressorin antoteho riippuu
enimmäkseen työstä, jossa kompressori nostaa lämpöä muutaman asteen tasolta
aina patteriverkon vaatimalle lämpötilatasolle. Lattialämmityksen lämpötilataso
on niin alhainen että maalämmön hyötysuhde on sen yhteydessä varsin korkea.
Patteriverkon meno- ja paluuvesi voivat olla liian korkeita
teknis/taloudellisessa mielessä, siksi nämä tiedot on syytä selvittää ainakin
suuruusluokkaisesti.
Myös lämpöpumpun sisäinen rakenne vaikuttaa lämpökertoimeen: Mm. inverter-mallit
vrs. on/off, kiertovesipumppujen energiatehokkuus, lämmönvaihtimien tehokkuus,
paisuntaventtiilin toteutus, tulistustekniikka vrs. vuorottainen lataus voivat
tuoda selviä eroavaisuuksia malleihin.